Taekwondon tarkoitus
Tämä teksti sisältää vapaata käännöstä ja omaa tulkintaani Kukkiwonin Taekwondo Textbookin (2022) ykkösosan ensimmäisestä luvusta.
Taekwondo on ensisijaisesti kamppailulaji, jonka tarkoituksena on oppia puolustautumaan ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä vastaan (1). Halusta suojella itseään alkanut taekwondo-harjoittelu voi kuitenkin laajentua omien rajojen tutkimisen välineeksi. Silloin taekwondo-harjoittelun tarkoitukseksi muodostuu oman potentiaalin maksimaalinen valjastaminen eli itsensä toteuttaminen (2).
Taekwondon elementteihin kuuluvat myös tekniikka, erityisesti potkuihin keskittyneenä; kehon ja mielen yhtäaikainen harjoittaminen, sekä kamppailu, jolla on urheilullisia ominaisuuksia kuten leikillisyys ja avoimuus. Näistä kenties seuraavassa kirjoituksessa.
(1) Itsepuolustus
Oman kehon suojeleminen eli itsepuolustus on taekwondon ensisijainen tarkoitus. Se on myös elävien olentojen perusvaisto. Ihmisellä ei ole luonnostaan ruumiinosia, jotka olisi tarkoitettu tähän tarkoitukseen. Siksi on kehitetty välineitä ja aseita sekä muodostettu ryhmiä kompensoidaksemme fyysisen voiman puutetta. Myös kamppailulajit ovat syntyneet omien selviytymismahdollisuuksien parantamiseen.
Epäoikeudenmukaiselta väkivallalta suojautumiseksi tulee sekä fyysisiä että henkisiä vahvuuksia kehittää yhdessä, sillä fyysistä voimaa ei voi eikä tule käyttää ilman henkistä voimaa, kuten rohkeutta, malttia tai kykyä toimia. Taekwondossa näitä kehitetään yhtä aikaa, jotta toimintakyky säilyisi hätätilanteessa. Toisin sanoen, harjoitettaessa itsepuolustustaitoja taekwondon tapaan, muutetaan myös itseä.
(2) Itsensä toteuttaminen
Taekwondo-harjoittelun tarkoitus on saada esiin ihmisen koko potentiaali, toteuttaa itseään. Potentiaali on kuitenkin ensin löydettävä ja sen löytämisessä ja toteuttamisessa on oltava oma-aloitteinen. Vanhemmilla, opettajilla ja mestareilla on toki tärkeä rooli tilaisuuksien tarjoamisessa ja ohjaamisessa, mutta todellisuudessa on jokaisen oma asia haluta tai valita pyrkiä kehittymään juuri taekwondossa ja taekwondon keinoin.
Seuraavana 'tasona' voisi pitää sitä, että ihminen elää sosiaalisena olentona yhteydessä muihin. Se tarkoittaa auttamista, yhdessä tekemistä, kilpailemista ja joskus taistelua. Jos intressit törmäävät, useimmat asettavat oman etunsa etusijalle. Syntyy konflikti, kun toinen ajaa omaa etuaan toisen uhrautuessa. Pohjimmiltaan konfliktit johtuvat kapeasta itseymmärryksestä.
Taekwondon 'spirit' sisältää käsitteen Geukgi, joka tarkoittaa harjoituksen aikana koetun fyysisen kivun ja psyykkisten esteiden kukistamista ja voittamista. Omien fyysisten ja psyykkisten rajojen ylittämiseen liittyy (joskus tuskallinenkin) kipu. Koska lajin tavoitteena on saada ihmiset liikkumaan vahvemmin ja nopeammin sekä olemaan fyysisesti ja henkisesti joustavampia, rajojen haastaminen on rutiinia taekwondo-harjoituksessa. Ylittäessään senhetkiset rajansa, ihminen laajenee. Käytännössä tämä tuntuu siltä, että hankaluudet menettävät otettaan, konfliktit tuntuvat vähäpätöiseltä ja asiat saavat perspektiiviä, tai vastaavasti saa voimaa kohdata elämän muita haasteita. Pidemmällä janalla se voi merkitä myös sitä, että tarve voittaa (pl. kilpaileminen) tai pienentää muita, vähenee. Kun näin käy, konflikteissa törmäilevät vain asiat, mutta niistä pystytään keskustelemaan ilman tunnekuohuja ja oman edun tavoittelua eli pelkoa jonkin menettämisestä.
Kulma kääntyy itsestä meihin ja lopulta kaikkiin muihin. Itsepuolustus alkaa merkitä sitä, että yritetään aktiivisesti estää väkivallan mahdollisuus; suojautumisen tarve muuttuu väkivallan aktiiviseen estämiseen eli rauhan luomiseen.
Pohdintaa ja kysymyksiä
Summattuna, taekwondon tarkoitus ja päämäärä on harjoitella ja harjoittaa lajia siten, että se tuo esiin ihmisen parhaan fyysisen ja psyykkisen potentiaalin. Tässä prosessissa ihminen laajenee mielessä ja hengessä siten, että hänen halunsa suojella itseään alkaa kääntyä haluksi suojella kaikkea elävää sekä edistää rauhaa.
Näin ollen omien kykyjen kasvaessa ja rajojen laajentuessa alkaa muodostua halu auttaa muitakin kasvamaan omaan potentiaaliinsa. Kulma kääntyy itsestä meihin ja lopulta kaikkiin muihin. Itsepuolustus alkaa merkitä sitä, että yritetään aktiivisesti estää väkivallan mahdollisuus; suojautumisen tarve muuttuu väkivallan aktiiviseen estämiseen eli rauhan luomiseen (Hongik).
Voiko karkeasti ottaen sanoa, että kun on treenannut tarpeeksi kauan kovaa ja äärirajoilla, niin rauhoittuu, ei ole tarvetta elvistellä tai äksyillä? Moni lienee myös kokenut tunteen, että kovan leirin tai vyökokeen jälkeen hyvä tunne jatkuu. Isossa ryhmässä vallinnut korkea spirit kulkee mukanasi.
Jäin nyt miettimään kuinka paljon taekwondon tarkoitusta ja ns. psyykkistä filosofiaa, tuodaan esille juuri tässä yllä kuvatussa muodossa. Vai onko se edes tarpeen?
Pitääkö taekwondon tarkoitus ilmaista sanallisesti?
Oletammeko, että harrastajat ymmärtävät miksi välillä vedetään äärirajoille? Tai tehdäänkö niin edes? Perustellaanko asia?
Miten harrastajia valmistellaan ja kasvatetaan siihen, että välillä tuntuu pahalta, mutta sillä on tarkoitus?
Entä millaisia rajoja saa ylittää ja kuinka paljon? Missä menee raja?
Miten tämä sovitetaan yhteen ihmisen itsemääräämisoikeuden kanssa sekä omista oikeuksista alati kasvavan tietoisuuden kanssa?
Lisää luettavaa:
- https://www.suomentaekwondoliitto.fi/taekwondolehti/2023/18-2023/ (Hintsanen)
- https://bin.yhdistysavain.fi/1604345/kytnBc1FaT9VTiggmPKX0aOg9W/V%C3%A4is%C3%A4nen%20Sirpa%20-%20Sinnikkyys%20motivaatio%20ja%20tavoitteet%20taekwondossa%202024.pdf (Väisänen)