Miten selkiyttää tavoitteita?
Olen kiukutellut jo jonkin aikaa sen kanssa, että en oikein viihdy nykyisessä työssäni. Haluaisin keskittyä yritystoimintaani, mutta en näe mitä minun pitäisi tehdä ja miten selkeyttää tarkoitustani.
Tämä ei ole ensimmäinen kierros. Tein muutama vuosi sitten irtioton työstäni, mutta puolessa vuodessa ajauduin takaisin samalle alalle. (Näin jälkikäteen pidän tekosyynä sitä tosiasiaa, että rahat loppuivat.) Tottakai nykyisessäkin työssä on paljon mukavaa ja ennen kaikkea se tuntuu helpolta, koska olen tehnyt sitä kauan. Selitänkin itselleni, että ainahan voin kehittää jotain uutta ja saada sitä kautta inspiraatiota jne. Saada inspiraatiota? Eli etsiä kiksejä, tekohengittää jatkamista! Se tunne, kun kahvitauko on päivän paras hetki…
Ajauduin vanhaan tilanteeseeni...
Vaikka olin tehnyt paljon töitä sisäisen maailmani kanssa jo ensimmäisen vapaan aikana, en tainnut vielä olla valmis sen kanssa. Eli en ollut erinomaisen tarkoin selvittänyt, miksi tarvitsin sen ensimmäisen työvapaan. Olin vain niin innoissani, kun sain keskittyä itseeni, että ohitin perusteet. Joten ajauduin samaan. (kuulostaa hieman parisuhdeongelmalta: miksi aina kohdalleni osuu samanlainen tyyppi??) Mikään turha kierros se ei silti ollut, sillä loppumetreillä löysin kuitenkin itseni, mikä oli varsinainen riemuvoitto ja varmaankin piti tapahtua ensin. Siitä on itse asiassa toinen postaus täällä.
Mutta miksi ajauduin samaan työhön? Kyse on uskomuksista, tunteista ja ajattelumalleista. Ne yhdessä luovat värähtelymme ja sitten vedämme magneetin lailla puoleemme samankaltaisuutta (koska jokaisen todellisuus on hänen sisäinen heijasteensa). Vaikka olisi kuinka kova halu muuttua ja murtautua ulos jostain, mutta ei näe selkeää kuvaa mitä pitää muuttaa, toistaa vanhoja kaavoja. On siis jollain ilveellä päästävä käsiksi taustalla vaikuttaviin uskomuksiin.
Uskomukset luovat maaston
Uskomukset ovat voimakkaita käsityksiä jostain asiasta. Ne ovat itselle niin faktaa, että niitä ei edes tule ajatelleeksi saati kyseenalaistaneeksi. Uskomukset luovat meidän tapamme ajatella maailmaa, eräänlaisen kartan tai turvaverkon; ei tarvitse pohtia ja arvottaa erikseen jokaista asiaa, koska sen "tietää" jo. Samalla tulemme sulkeneeksi pois paljon asioita ja valitsemme tiedostamattamme ne, jotka ovat alitajuisten sääntöjemme mukaisia ja siis turvallisia valintoja. Uskomukset luovat maaston ja vesi virtaa aina helpointa reittiä.
Lopputulema on se, että (jos herää) saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa huomaa olevansa jälleen samassa pisteessä tai jotenkin jumissa. "Olen tehnyt kaiken ihan oikein, sääntöjen ja neuvojen mukaan…, äitikin aina sanoi…, mutta silti en etene elämässä. Miksi??" Koska uskomukset ohjaavat meidät "turvallisesti" siihen helposti virtaavaan suuntaan (no, helpolta se ei tietenkään aina tunnu). Ne painavat jarrua, kun haluaisimme kokeilla jotain uutta ja radikaalia. Tai laittavat meidät tekemään asioita, jotka olemme ajat sitten todenneet toimimattomiksi. Sydän ja sielu huutavat jotain muuta, mutta et tiedä miten pysäytät tuon koskenlaskun (tai vaikka koko perhanan joen!).
EFT-naputtelu käyttöön
Luojan kiitos sain taas inspiraation eräänä lauantai-aamuna. Tuli voimakas tunne, että NYT selvitetään tämä, nyt on aika tutkia tätä asiaa jälleen kerran. Käytän menetelmänä EFT-naputtelua (Emotional Freedom Technique), joka on todella voimakas ja tehokas rajoittavia uskomuksia poistava menetelmä. Tärkeintä menetelmässä on tavoittaa tunne tai ajatus hoidettavasta asiasta. Dr. Joe Vitale kutsuu menetelmää 'psykologiseksi akupunktioksi'. Kun olet keskittyneessä ja vastaanottavaisessa tilassa, sitä enemmän menetelmä avaa uusia näkökulmia ja pääset syvemmälle. Siihen kannattaa siis kerätä motivaatiota ja varata aikaa.
Ongelmani oli siis, että minulla on ideoita ihmisten auttamiseksi vaikka kuinka paljon, mutta tuntuu kuin olisin jättimäisen sakean pilven sisässä enkä pääse sieltä ulos. Ajatuskulkuni tällä kertaa oli jotakuinkin seuraavanlainen (kesto noin 30 min, koska tanssin ja liikuskelen naputellessani):
- "Pelottaa tulla esiin."
- "En uskalla olla julkisuudessa."
- "Kaikki tuntuu epäselvältä."
- "Minulla on aivan liikaa ideoita."
- "Kääk, en uskalla jättää palkkatyötäni." (nyt ollaan lähellä!)
Turvallisuushakuisuus ja rohkeuden puute siis. Eli tuntuisi turvalliselta, jos voisi samaan aikaan 'lopetella vanhaa ja aloitella uutta'… saattaen vaihdettava ;-) Mutta miksi? Toki järkisyyt puoltavat selustan ja talouden turvaamista, mutta tässä oli nyt jotain muuta. Tunsin miten olin kaikkien ihmisten ympäröimä ja minun piti selitellä ja perustella kaikille, miksi jättäisin vakituisen työni, niin "ettei vain kukaan loukkaantuisi". Eli valintani tulisi miellyttää kaikkia. Siihen pitää olla lupa, jälleen kerran (lupa-asioista olen näet aiemmin kirjoittanut täällä).
Jackpot! Aivan selkeä kiltin tytön syndrooman uskomus, ja samalla ratkaisevasti yritystoimintaani rajoittava uskomus. Tuttu entuudestaan, mutta nyt kirkkaana tässä kontekstissa. Samalla putkahti mieleeni taekwondo-mestarini kauan aikaa sitten lausumat sanat tilanteessa, jolloin olin hyvin onneton: "If you want to make a revolution, somebody must feel pain." Silloin tämä vallankumous oli siis kohdannut minua ja koin kipua. Nyt asia nauratti, vaikka samaan aikaan mietin, että miten itse pystyn tekemään "vallankumouksen" lupa-asioitteni kanssa...
If you want to make a revolution, somebody must feel pain.
Paljon muutakin tuli esille, mutta niistä ehkä myöhemmin. Menetelmästä sen verran, että ainahan voi koittaa manifestoida "suoraan" sitä mitä haluaa. Minun ajatukseni perustuu kuitenkin siihen, että kun puhdistaa linssit ja auraa tien, eli purkaa rajoittavat uskomukset, se luonnollisin ja aidoin Sinä tai Minä astuu esiin <3