Anteeksiantamattomuus on tila, joka voi pidätellä ja jopa estää etenemisen elämässä. Sillä ei ole merkitystä, johtuuko se kyvyttömyydestä antaa anteeksi, vai tietämättömyydestä että pitäisi antaa anteeksi.
Olen kiukutellut jo jonkin aikaa sen kanssa, että en oikein viihdy nykyisessä työssäni. Haluaisin keskittyä yritystoimintaani, mutta en näe mitä minun pitäisi tehdä ja miten selkeyttää tarkoitustani.
(Huom. Otsikosta huolimatta tämä on positiivinen teksti!) Yllä oleva on rajusti sanottu, mutta nyt jälkikäteen alkaa tuntuu siltä. Olin huolestunut kaikesta, joten pyrin järjestämään kaiken, mutta syvemmällä tasolla olin ymmälläni paikastani, siksi harmissani ja kiinnostunut löytämään lähinnä itseni. Mutta nyt kun katson asiaa uusin linssein,...
Se tunne oli valtaisa! Tunne, kun huomaan olleeni kuplassa puoli vuosisataa ja sitten murtaudun ulos sieltä, kuin kananpoika, toukka, lohikäärme. Tai örkki! Tulin nimittäin voimalla. Hypin, pompin, huusin - olin kuin amerikkalainen showpainija suorassa tv-lähetyksessä. Kuohuin!
Tunnetko kasvun ajattelutavan, growth mindsetin? Tai sen vastakohdan, kiinteän ajattelutavan, fixed mindsetin? Tulkitsen tässä blogitekstissä (tai tekstien sarjassa) vapaasti professori Carol S. Dweckin kirjaa Mindset: The New Psychology of Success.
[Teksti on kirjoitettu ns. Sabumnim-esseeksi 6. dan kokeeseen 4.9.2020]
Olen ikuinen opiskelija. Oli kyse sitten ammatillisesta koulutuksesta tai muusta itsensä kehittämisestä. Valmista ei tunnu tulevan koskaan. Johtuuko se siitä, että opiskeleminen on vain niin kivaa vai siitä, etten vieläkään ole löytänyt todellista itseäni? Kohdallani todennäköisesti molemmista. Kuvan Vasku-vainaa otti asiat letkeämmin <3
When you are totally depressed and negative, do the following experiment:take a shower, rub yourself thoroughly with a soft towel, and then dress yourself from top to bottom in white.This will change your temperament, consciousness, and energy. - Yogi Bhajan, JULY 19, 1975
